perjantai 18. marraskuuta 2016

A Farewell Song

Viimeisiä viedään Jurvan perämetsässä, Sedun Graafisella linjalla. Enää kaksi tehtävää ja oon vapaa jatkamaaan eteenpäin kera Graafisen suunnittelijan paperit. Ajatuksena siis lähteä kohti Seinäjokea viettämään työttömän elämää, kunnes löydän töitä :D Ja jos suunnitelmat paremman puoleni kanssa pitää, muutetaan luultavasti yhteen keväällä! How awesome is that? :3

Muuten kuuluu ihan hyvää, vähän on stressiä ilmassa itse kullakin, mutta eiköhän tämä tästä joululomaan mennessä helpota. Oon tässä katellu kämppiä Seinäjoelta ja hoitanut koulutehtäviä siinä samalla. Onneksi ens viikoksi hermolomalle~ Tänään tosiaan illemmalla kokeilemaan Overwatchia (Hyped!!).

Nimen muutoskin kävi varsin onnistuneesti, se on nyt virallisesti Miro Nicholas :) Olen iloinen. Huvittaa kun kävin polilla, ja sovittiin mun hoitajan kanssa että saan hormonit kunhan valmistun. Sit se kysy multa että millasia uutisia aion viedä kotiin tältä käynniltä ja tuumasin että "no kai mä sanon niille etten saanu diagnoosia vielä." Ja se kysy et miksi mä niin sanoisin ko sain sen diagnoosin :D Vähä-älyisenä on kivaa :DDD

Aivan, ja kesällä löysin sellaisen kivan otuksen jonka kanssa oon tosiaan saanut jakaa hyvin paljon asioita, niin hyviä ko huonojakin. Ollaan tunnettu jo useempi vuosi, mutta tosiaan nyt sitten päädyttiin olemaan yhdessä monien hassujen ja vähemmän hassujen tapahtumien kautta. Olen kiitollinen että hän jaksaa mua kaiken tän paskan keskellä mitä on ollut ja on edelleen <3

Tässä siis me, mäkin oon hieman muuttunut ajan kuluessa :D Katsokaa tätä pinkki tukkaista ihanuutta!

Ja siis no tuota, pitäis kai päivittää munkin pärstäkerrointa tänne :D muutoksia on tapahtunut ja tulee tapahtumaan.

  Tässä siis pärstäkuvaa, mulle laitettiin rastat about viikko sitten :3

Ens kuussa olis sit suunnitelmissa lähteä Helsinkiin hakemaan uutta tatuointia, Pretty in Inkillä on tämmönen kampanja jossa he tekevät 100e yhen näistä ykkösgeneraation Pokemoneista ja minähän säntäsin ryminällä Bulbasaurin perään. :D Samalla meen sitten kattomaan äitiäkin, lupasin olla sen luona koko viikonlopun, katsotaan mitä tapahtuu. Olishan se kiva että meillä ois hyvät välit, mutta se on sen verran kovan työn takana että empä tiedä. 
Täytyis varmaan taas sitten muuton jälkeen jonkin sortin kämppäesittely-rähjähdystä :D Noh, täytyy nyt varmaan lopetella. Koitan alkaa päivitteleen vähän useemmin tännekkin, ja ajattelin alkaa kuvaamaan lyhyitä videoita mun päivästä :) 

Kuva on vanha ko taivas, mutta näytän Tumblr-pojalta xD
 
Mut löytää myös somesta!! 
Instagram: Laika.comehome
Snapchat: Laikaisdead
Kik: Laika.comehome

maanantai 4. heinäkuuta 2016

Oh for fucks sake

Tästä blogista on tullu mulle tällänen rageemis systeemi, mutta hei, bear with me, mä yritän keksiä sisältöö mun blogille ja aika varmasti joka kerta päädyn samaan aiheeseen: mun omat kokemukset transgenderinä. Joten nyt mä listaan tähän asioita joita sä et jumalauta sano transgenderille... tai ainakaan mulle. Huom. Teksti kirjotettu ärtyneenä, olen pahoillani.

1. Se ei ole "vaan kauppareissu" koittakaa rakkaat ihmiset käsittää, että mä laitan binderin joka helvetin kerta ko mä lähden jonnekkin a.k.a. poistun asunnosta.

2. Mä vaihdan vaatteita paljon, koska musta tuntuu että mikään perkeleen vaate ei sovi mun päälle. Se ei tarkota sitä että olisin "neiti" eikä todellakaan sitä että voisit mua neidiksi kutsua sen perusteella.

3. Mä tiedän että mun uuden nimen opettelu on hankalaa. Mutta vittu, niin on mullakin hankalaa, though shit sun täytyy opetella uus nimi ko mä käyn läpi leikkaukset, mood swingit, ja itken itteni uneen ko ahdistaa. (Olen pahoillani jos tämä nyt loukkaa jotakuta. Ymmärrän että uuden nimen opettelu on helvetin vaikeeta, ja niin, mutta joka kerta ko mua kutsutaan mun syntymänimellä, se muistuttaa mua siitä miten mulla on huono olo mun kropassa. Vahingot on ok, ymmärrän, se on hankalaa) also mä olen käyttänyt Miro nimeä jo kohta 4-5 vuotta. Aikaa on ollu opetella se.

4. Ei ole ok sanoa mulle esimerkiksi "no mutta en ihmettele että sua misgenderataan, sähän näytät ihan tytöltä", "ei millään pahalla, mutta onhan sulla enemmän femiinisiä piirteitä" etc etc. tälläset lausahdukset (näitä riittää) on ilmeisesti tarkotettu jollain tavalla lohduttavaksi. Voin kertoo että sitä ne ei jumalauta ole. Ja jos täytyy sanoo että "ei millään pahalla" niin jätä sanomatta saatana.

5. "Mutta en mä voi kutsua sua Miroksi, koska se ei ole sun virallinen nimi." Tämä.ottaa.päähän.niin.perkeleesti. siis voi vittu. Mä kerron että mä olen mies ja mä kerron pyydän ja anelen että mua kutsuttais Miroksi, niin mä kuulen tämän. Vittu ihmisillä on lempinimiä jotka ei oo niiden virallisia nimiä, ja silti te käytätte niitä ilman mitään ongelmaa. Jos ette halua ajatella että mun etunimi on Miro, niin miettikää sitä sit vaikka lempinimenä, jos yhtään helpottais.

6. "Käytäksä naisten vai miesten vessaa?" Voi vittu.... miksi se kiinnostaa missä mä käyn vessassa...?? En mäkään kysele ihmisiltä mitä vessaa ne käyttää.

7. "Ei ihmisiä kiinnosta onko sulla tissit vai ei." Joo, ei varmasti kiinnostakkaan. Mutta mua kiinnostaa. Tätä on helvetin hankala selittää, mutta mun rinnat on sen verta ahdistava asia mulle että ihan tosissaan mun tekis mieli leikata ne veitsellä irti. Mua ei kiinnosta kiinnostaako muita ihmisiä se miltä mä näytän. Mua kiinnostaa ja mua ahdistaa.

8. Sitten... se saatanan "sä oot mulle aina tyttö" tai "sä oot mulle aina [syntymänimi]" ehe ehe. En ole. Sanoppa parin vuoden päästä, kun mulla kasvaa parta, ja mun rinnat on leikattu pois "tuus tyttö tänne" tai "mitäs tytölle kuuluu?" Mua ainakin hävettäis. Eikä se oo eri asia nytkään. Mä olen mies ja identifoidun mieheksi.

9. "Mikä sun oikee nimi on?" Haha! Mun oikee nimi on Miro. Ja sillä sä saat luvan mua kutsua :)

Kiitos, Miro is out. Oli kiva purkaa vähän jonnekkin.

keskiviikko 15. heinäkuuta 2015

Sphinx and the Cursed Mummy

Well hello. En oo taas pitkään aikaan kirjotellu. Tosin, nyt oli pakko, koska älysin, että yksi mun lapsuuden (ja nykyisydenki) lempipeleistä on katoamassa. Juuri kukaan ei tiedä tästä pelistä, vaikka se on aivan loistava eikä se koskaan saanu ansaitsemaansa huomiota. Tää peli ilmestyi samaan aikaan ko Halo, voitte arvata kumpi huomattiin. Tän pelin molemmat "valmistaja firmat" on kaatunu. Mä ite ostin Playstation 2 konsolin alunperin pelkästään tän pelin takia. Toki onhan sitä nyt tullu hankittua muitakin pelejä :D

Tää kyseinen peli on siis ilmestyny Playstation 2, Xbox ja Gamecube konsoleille, joten pliis, jos teiltä löytyy kotoa joku edellä mainituista konsoleista, ettikää tää peli käsiinne ja kokeilkaa. Jos yhtään pidätte seikkailupeleistä höystettynä puzzleilla niin tää on teidän peli. Mä mainostan tästä vaan, koska en halua että se katoaa vielä. Ja mä painotan että tästä pelistä ei oo tulossa re-makea yhdellekkään uudelle konsolille, koska kaikki tän pelin koodi yms. on luultavasti menetetty. Also, tää peli ei koskaan saanut jatko-osaa, vaikka oon kuullu että se loppuu aikamoiseen cliffhangeriin. Ite en oo siis vielä ehtiny pelata tätä loppuun. Heitän tähän viel linkin:

Sphinx and the Cursed Mummy wiki

Also, Traileri

tiistai 7. huhtikuuta 2015

Once upon a dream

"There will always be haters, regardless what you do"

Heheheh. Nyt saan kyllä joko paljon vihaa tai sitten paljon kehuja. Depends :D Asiaan:
Kävin tuossa noin viikko sitten TAYS:in transpolilla. Jännitti aivan kamalasti ja heti ensimmäisenä suusta karkasi seuraavat sanat: "En edes tiedä olenko mies vai nainen." No tokihan tämä varsin mukava (oikeasti) psykologi takertui tähän lauseeseen kuin kärpänen verkkoon. "Eihän me voida sulle diagnoosia antaa jos et ole ollut varma tästä asiasta kahta vuotta". No enhän mä tuota tiennyt! Loppujen lopuksi kun siinä asioita setvittiin ja selitin sille asiaa varsin vaikean oloisena, niin tokaisi mulle että "ollaan nyt kesän ajan tauolla, laitetaan sulle sitten loppukesästä aika taas ja katsotaan asiaa uudelleen" tässä kohdin huokaisin helpotuksesta. Hän tulosti mulle kauhean ison nipun kaikenlaisia lappusia joissa kerrotaan prosessista. Sittenpä lähdin sieltä enkä hirveästi miettinyt asiaa ennenkuin pääsin kotiin. Aluksi mietin asiaa aivan rauhassa. Lähin sitten pääsiäiseks porukoille käymään, ja eihän siellä oikeestaan kavereita ollu niin aikaa oli suunnattomasti. No siinä sitten ajan kanssa miettiessä päätin että koitan tässä kesän aikana aikalailla kaikkea; naisena oloa, Drag kingeilyä yms. No mun kaverithan innostu mua meikkaileen ja itse asiassa mä pidän tästä. Tykkään kovasti pitää toppia, tiukkoja housuja, niittivöitä, ketjuja yms. Ja ilmeisesti näytänki ihan nätiltä :) No tässä nyt kun aikaa on niin aloin miettimään että mistä nämä miehiset tunteet voisi johtua. Tulin siihen lopputulokseen että aina kun oon yrittänyt naisellinen olla, oon saanut vaan haukkuja; "Ruma!" "Huora!!" ja muita mukavia nimityksiä. Ehkä ajattelin ettei musta saa nättiä naista nii jos sitten edes komea mies.
Musta tämä kaikki on varsin hassua. Mutta onhan tästä ollut enteitä kamalasti. Mulla on aina ollut vähintään yksi toppi kaapin pohjalla, vaikken olis sitä koskaan julkisella paikalla käyttänytkää. Mulla on Pinterestissä salainen (ei enää niin kauheen salainen) taulu jossa on nättejä meikki kuvia, kivoja hiustyylejä ja hienoja naistenvaate asukokonaisuuksia. Jossain sisimässäni oon kai aina tiennyt miten asiat on. Täytyy nyt vaan vielä tunnustella tätä asiaa. Mutta jokatapauksessa musta tuntuu varsin hyvältä olla naisellinen. Oon jopa todella onnellinen. Ja tunneherkkä. Mutta onnellinen. Katsotaan mihin tämä etenee.
Ehkä töksäyttelen tännekkin kuvia joskus :D Jos jaksan.

-Miro kiittää ja kuittaa-

perjantai 6. helmikuuta 2015

Again I doubt myself

Heipsun, taas mennään vähän vakavampaan aiheeseen. Olo että täytyy tää jonnekkin purkaa.

TÄMÄ TEKSTI KOSKEE OMAKOHTAISTA KOKEMUSTA, EN HALUA LOUKATA TÄLLÄ KETÄÄN. KIITOS NAM.

Eli siis, kaikki jotka tätä blogia lukee, niin tietää varmasti että oon trans. Ja jos ei tiennyt, niin nyt tietää :D
Mutta niin, homman nimi on nyt se, että mä en taaskaan tänä iltana oo varma oonko mies vai nainen. Tällä hetkellä naisena olo tuntuu hyvältä, mutta sehän tässä onkin perseestä. Se mikä tuntuu hyvältä tänään, ei taatusti tunnu hyvältä huomenna. That's the deal. Lähes jokainen "normaali nainen" kokee lähes joka päivä olevansa nainen. Lähes jokainen "normaali mies" kokee olevansa mies lähes joka päivä. Mulla taas menee viikkoja, jopa kuukausia joiden aikana tunnen olevani mies naisen kropassa vankina ja joinain päivinä koen olevani vaan miehen näköinen nainen. Mutta sen tiedän etten pystyis elää androgyyninä. Haluan olla joko "normaali mies" tai "normaali nainen". Mun ihanteet miehissä on oikeestaan maskuliiniset piirteet, eleet ja tyyli (lihakset, parta, istumistyyli, kauluspaidat yms.) ja ihanteet naisissa taas femiiniset piirteet (tissit ofc, topit, hameet, legginssit yms.) Mun on mahdotonta olla jotain siltä väliltä, koska sillon kokisin etten oo mitään ja se taas sotii mun periaatteita vastaan (jotka eivät siis ole että "ei ole olemassa kuin vain kaksi sukupuolta; mies ja nainen. Ei. Vaan tarkoitan tällä sitä, että en osaisi itse olla ns. kolmas sukupuoli tai androgyyni.) Tää on oikeesti erittäin tuskallista. Haluisin vaan vihdoin osata päättää/saada tietää kumpi oon. Tänä iltana toivon että pysyisin naisena, mutta oon aika varma että asia on toisin huomenna.

perjantai 11. heinäkuuta 2014

I think I passed!!

Joo, oltiin loisteliaassa Suomen pääkaupungissa, Helsingissä pyörimäs tänään :) ja yritin siis pukeutuu/näyttää/kuulostaa pojalta. Oli bindattu ja pipo päässä ja niskahiukset viritetty pinneil pipon alle (ne on yli pitkät :DD) joten taisin näyttää aika jätkältä :) kaikkist hienointa oli, et ekaa kertaa kehtasin mennä miesten vessaan! Siis kelatkaa kui mukavalt se tuntu et sain mennä siihen vessaan johon must tuntuu et kuuluukin käydä :DD okoksorietkerronjostaivessaretkestxD Harmi etten saa kuvii tähän nyt mistään :/ no mut siin tais taas olla kaikki tält erää :D

-Miro kuittaa-

tiistai 8. heinäkuuta 2014

Transmen are real men too!

Oh god siit on kauan ko kirjotin viimeks :(
Mutta oli mul jotain asiaakin. Nyt siis avaudun ja ihmettelen ja koitan tän tekstin kautta miettii asioita. (angst-varo)

Siis joo. Edelleen mua vaivaa tää trans juttu. Haluisin siis olla mies/poika ja mua ahdistaa se et mulla on rinnat. Haluisin niist mahd. nopeesti eroon, mutta se nyt ei sitten taas oo ihan niin helppoa. Siis mua ihan tosissaan AHDISTAA mun rinnat. Otan paineit siit jos näytän naiselliselta koska en halua näyttää. Alkaa taas tuntuu etten lähe minnekkään ilman binderii, vaik sekään ei oo kovin hyvä vaihtoehto koska ei oo kunnon binderii ja pelkään et mul sattuu jotain (älkää lapset bindatko ideaalisiteellä). Toinen on, et häpeen mun hiuksii. Ne on aivan liian pitkät mun makuun. Mut jos leikkaan nii mun naama näyttää pyöreeltä Dx (ja tiedän että miehilläkin voi olla pitkät hiukset, ne nyt vaan saa mut näyttämään enemmän tytöltä.) Lisäks otan paljon paineit siit, et haluisin olla laiha. No ok, en mä nyt lihavakaan oo, mut on mulle tommonen "söpö" pömppis ilmaantunu jostain. Oon myös tosi epävarma ittestäni ja itsetunto on taas tosi alhaalla :/ Ja mua ärsyttää, kun esittäydyn uusille ihmisille nimel Miro, nii ne luulee heti Miraks... Mut nyt en keksi enempää sanottavaa, ja taidan mennä syömään iltapalaa :'DD Kyllä tästä selvitään, on sitä pohjamudissa rämmitty ennenki.

-Miro kiittää ja kuittaa-