perjantai 6. helmikuuta 2015

Again I doubt myself

Heipsun, taas mennään vähän vakavampaan aiheeseen. Olo että täytyy tää jonnekkin purkaa.

TÄMÄ TEKSTI KOSKEE OMAKOHTAISTA KOKEMUSTA, EN HALUA LOUKATA TÄLLÄ KETÄÄN. KIITOS NAM.

Eli siis, kaikki jotka tätä blogia lukee, niin tietää varmasti että oon trans. Ja jos ei tiennyt, niin nyt tietää :D
Mutta niin, homman nimi on nyt se, että mä en taaskaan tänä iltana oo varma oonko mies vai nainen. Tällä hetkellä naisena olo tuntuu hyvältä, mutta sehän tässä onkin perseestä. Se mikä tuntuu hyvältä tänään, ei taatusti tunnu hyvältä huomenna. That's the deal. Lähes jokainen "normaali nainen" kokee lähes joka päivä olevansa nainen. Lähes jokainen "normaali mies" kokee olevansa mies lähes joka päivä. Mulla taas menee viikkoja, jopa kuukausia joiden aikana tunnen olevani mies naisen kropassa vankina ja joinain päivinä koen olevani vaan miehen näköinen nainen. Mutta sen tiedän etten pystyis elää androgyyninä. Haluan olla joko "normaali mies" tai "normaali nainen". Mun ihanteet miehissä on oikeestaan maskuliiniset piirteet, eleet ja tyyli (lihakset, parta, istumistyyli, kauluspaidat yms.) ja ihanteet naisissa taas femiiniset piirteet (tissit ofc, topit, hameet, legginssit yms.) Mun on mahdotonta olla jotain siltä väliltä, koska sillon kokisin etten oo mitään ja se taas sotii mun periaatteita vastaan (jotka eivät siis ole että "ei ole olemassa kuin vain kaksi sukupuolta; mies ja nainen. Ei. Vaan tarkoitan tällä sitä, että en osaisi itse olla ns. kolmas sukupuoli tai androgyyni.) Tää on oikeesti erittäin tuskallista. Haluisin vaan vihdoin osata päättää/saada tietää kumpi oon. Tänä iltana toivon että pysyisin naisena, mutta oon aika varma että asia on toisin huomenna.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti